Pidämme hengitystä usein itsestäänselvyytenä, emmekä kiinnitä siihen juurikaan huomiota. Hengityksellä on kuitenkin suurempi vaikutus hyvinvointiimme kuin yleisesti ajatellaan. Siksi hengityksen häiriöt ovatkin yleisiä ilman, että olemme tästä edes tietoisia.

Valmentaja Steve Maxwell onkin sanonut, että suurin osa maailman ihmisistä on jatkuvassa paniikkitilassa, koska pinnallinen hengitys rintakehällä aktivoi kehon paniikkireseptorit. Hengitämme siis joko liian tiheästi ja pinnallisesti tai liian paljon ilmaa suunkautta haukkoen. Terve hengitys on syvää, mutta kevyttä ja nenän kautta tapahtuvaa. Syvä hengitys tulee palleasta, mutta on samalla kevyttä. Palleassa asuu rauha ja lepo. Kun hengität nenän kautta rauhallisesti, pallea aktivoituu automaattisesti. Kun kieli lepää kitalaessa hengität myös automaattisesti nenän kautta. Tämän kaiken tulisi olla joka hetki tapahtuvaa arkista perushengitystä myös joogakoulujen ulkopuolella.

Koska hengitys seuraa tunnettamme, voimme helposti myös hengitystä säätelemällä vaikuttaa mielentilaamme. Erityisesti liikahengityksen korjaaminen ovat hyödyllinen työkalu stressin, jännityksen, uniongelmien, ahdistuksen ja ylivirittyneisyyden lievittämiseen. Harva on tietoinen oman hengityksen häiriintymisestä ja liikahengitys on yllättävän yleistä. Häiriintyneellä hengityksellä on loputtomasti erilaisia oireita: astma, uniapnea, ahdistuneisuus, unihäiriöt, stressi, paniikkihäiriöt, kuorsaus, hampaiden narskuttelu, kylmät kädet ja jalat, tukkoinen ja vuotava nenä, aktiivinen rakko, sekä monet muut hengitysteiden ongelmat. Nyt kerron kuitenkin mielen ja hengityksen välisestä yhteydestä. Nykyään jo tiedetään, että autonomisen hermoston toiminta on vahvasti kytköksissä mielenterveyteen. Hengityksellä ja sen säätelyllä pystytään vaikuttamaan tehokkaasti autonomisen hermoston toimintaan ja sitä kautta mielen hyvinvointiin. Hoitava hengitys -menetelmän tarkoituksena on normalisoida häiriintynyt hengitys. Hoitavan Hengityksen teoria pohjaa tutkittuun ja maailmalla tunnettuun Buteyko-menetelmään.

Jos hengityksemme on häiriintynyt, happi jää pelkästään verenkiertoon ja kärsimme hapenpuutteesta. Meidän ei tulekaan huolehtia pelkästään hapensaannista, vaan riittävästä hiilidioksidista. Hiilidioksidivajeesta aiheutuu nimittäin mm. elimistön hapenpuute sekä sileiden lihasten supistuminen. Hiilidioksidin tehtävä on kuljettaa happi verestä soluihin asti elimien käyttöön sekä rentouttaa autonomisia sileitä lihaksia. Nenän kautta hengittämällä saamme optimoitua hiilidioksidin määrän. Hengitysharjoituksilla voimme myös totuttaa hengityskeskuksemme sietämään paremmin hiilidioksidia, jotta jotta happi pääsee toimimaan kehossamme kunnolla. Se kuinka paljon aivojen hengityskeskus sietää hiilidioksiidia, määrittää hengitysvoluumin.

Tuttu tapa antaa paperipussi paniikkikohtauksesta kärsivälle juontaa juurensa juuri hiilidioksidiin. Pussiin ulos hengitetty hiilidioksidi ei pääse karkuun, vaan tulee hengityksen mukana takaisin. Kun hiilidioksidin paine kehossa nousee, hemoglobiini vapauttaa hapen kehon käyttöön. Paniikkikohtaus on voimakas stressiteaktio, jota pinnallinen ja nopea hengitys aktivoi vain lisää. Rauhoittamalla, hidastamalla ja pienentämällä hengitystä, päästään nopeasti rauhan ja levon tilaan.

Vaikutus elimistön ja mielen välillä toimii molempiin suuntiin ja elimistön toiminnan, mielen ja hengityksen häiriöt ovat yhteydessä toisiinsa. Jos hengitys on häiriintynyttä on vaikutukset sekä fyysisiä että psyykkisiä. Korjaamalla hengitystä, voidaan helpottaa sekä kehon että mielen häiriöitä. Voidaankin kysyä kumpi on tullut ensin, mielen häiriöt vai hengityshäiriöt?

Jos hiilidioksidi ei pääse tekemään tehtäväänsä ja hengitys häiriintyy, voi psyykkiset oireet olla moninaiset: yleinen jännitys, tuskaisuus, ahdistus, levottomuus, ylivireys, epätodellisuuden tunne, paniikin tunne, kontrollinmenetyksen ja kuoleman pelko. Nämä yhdistyy myös unihäiriöihin ja väsymykseen. Nykyään jo tiedetään, että ahdistus ja masennus lisäävät astman oireilua. Tunteitaan tukahduttavat, joilla on alttius astmaan, kärsivät liikahengityksestä, joka aiheuttaa oireilun.

Autonominen hermostomme jakautuu kahteen osaan ja kolmeen eri tilaan. Sympaattisen hermoston osan ”taistele ja pakene” -tila aktivoituu kun meidän täytyy toimia ja on myös hetkellinen stressitila. Tämä osa kuuluu ”nisäkäsaivoihin”. ”Ihmisaivoihin” kuuluva parasympaattinen hermosto on taas kehittyinein hermoston osa, joka vastaa kehon ”lepää ja sulattele” -tilasta, jossa keho pääsee palautumaan ja rauhoittumaan. Kolmas tila on ”liskoaivoihin” kuuluva ”jähmety” -tila, jossa ihminen lamaantuu. Tällöin aktivoituu sekä sympaattinen että parasympaattinen hermosto yhtäaikaa. Molemmilla hermoston osilla on tärkeä tehtävänsä. Olennaista on että ne pääsevät toimimaan luonnollisesti ja tässä hengityksellä on suuri tehtävä.

Hengitystä pidättämällä saatamme pidättää myös epämiellyttäviä tunteita. Tunteiden tukahduttaminen ja jatkuva varuillaanolo voi olla peräisin jo varhaisesta lapsuudesta, jolloin siitä on tullut normaali olotila. Jos lapsi on saanut rauhoittavaa turvaa toisen ihmisen läheisyydestä, turvallisuuden kokemus säilyy ja suojaa mieltä läpi elämän. Tämä voidaan nähdä helposti myös hermoston tasolla, jolla ihminen ikään kuin liittyy ympäristöönsä. Hermosto on muovautuva elin, jonka plastisuus on huipussaan lapsuudessa. Mikäli turvan kokemusta ei ole lapsena syntynyt, autonomisen hermoston eri osien yhteistoiminta ei pääse kehittymään normaalisti ja ihmisen tunteiden säätelykyky jää puutteelliseksi. Emotionaalisesti traumatisoituneilla ihmisillä autonomisen hermoston reagoimiseen liittyvistä virhearvioista seuraa kahdenlaisia ongelmia. He joko taistelevat/hyökkäävät (voimakas reaktiivisuus) tai lamaantuvat. Lamaannuksessa hermoston kaikkein vanhin ja primitiivisin ”lisko-osa”, joka reagoi kuolemanvaaraan, aktivoituu. Lamaannus voi johtaa jopa masennukseen. Reagointi kuormittaa helposti vuorovaikutusta ja hankaloittaa ihmissuhteiden rakentumista turvallisiksi. Ikäänkuin turvallisuustutka ei toimi luotettavasti ja ihminen kokee jatkuvaa sisäistä turvattomuutta. Turvattomuuden kokemus ja siitä seuraava hermoston reaktioherkkyys on yksi psyykkisten sairauksien selittäjä.

Vanhemmuusvaje on yksi keskeisimpiä traumatisoivia lapsuuden kokemuksia, jotka näkyvät myös autonomisen hermoston tasolla ja johtaa pahimmillaan mielenterveyden häiriöihin. Kun hermosto ei toimi luonnollisesti ja ihminen on jatkuvasti varuillaan, keho on jännittynyt, pallea kiristyy ja sen liike rajoittuu. Tästä seuraa pinnallinen hengitys, joka lisää ahdistavan olon kierrettä. Pinnallinen hengitys aktivoi sympaattista ”taistele tai pakene” -hermostoa ja johtaa krooniseen stressiin, jonka seuraukset ovat moninaiset. Sympaattinen hermoston aktivoituessa keho erittää stressihormoneja ja verenpaine kohoaa. Tällöin myös tunteiden käsittely ja uuden oppiminen vaikeutuu. Hermoston toipumisessa olennaista on turvallisuuden tunteen kokeminen tässä hetkessä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa ja tässä myös hengitys voi olla avuksi.

Emotionaalisen trauman syy on sietämättömät tunnetilat ja autonominen hermosto liittyy niihin erityisen kiinteästi. Ihminen on aina jossakin tunnetilassa, myös silloin kun on rauhallinen ja toimii järkevästi. Viha ja levollisuus ovat molemmat tunnetiloja yhtälailla. Järjen vievät tunnetilat kytkeytyvät usein traumamuistoihin. Kun tunteiden säätelykyky toimii optimaalisesti, on turvallista kohdata vaikeitakin tunnetiloja ilman, että järki sumentuu tai toimintakyky lamaantuu. Uutta teoriaa autonomisesta hermostosta huomiodaan Suomessa vielä heikosti.

Kun ihminen on rauhassa ja levollinen, hermoston kehittynein ”ihmisaivot” -osa aktivoituu. Tämä on hermoston rakenne, joka vahvistuu ja kehittyy kokemuksen myötä. Eli kun ihminen saa turvallisuutta lisääviä kokemuksia, sitä vahvemmaksi tämä rakenne muovautuu. Kun turvallisuuden tunne alkaa sisäistyä, tunteiden säätelykyky ja mielenterveys paranee. Kun kehon jännitystä aletaan vapauttamaan hengityksen avulla, voi hermosto alkaa vapautua turvallisessa ympäristössä myös traumoistaan.

 

Tunteiden ja hengityksen yhteys: 

Ahdistus on normaali reaktio uhkaavaksi koettuihin tapahtumiin ja on osa ”taistele tai pakene” -systeemiä. Pelon tunne muuttaa hengitystä ja voi johtaa paniikkikohtaukseen.

Suru kohottaa stressihormoni kortisolin tuotantoa. Kortisoli heikentää immuunipuolustusta, josta voi seurata astmaa, vilustumisia, kurkkukipua, infektioita, verenpainetta ja reumaa. Kiinalaisessa lääketieteessä ajatellaan, että suruun kiinnijääminen vahingoittaa keuhkoja.

Stressissä sympaattinen hermosto aktivoituu ja erittää stressihormoneja, jolloin pulssi ja verenpaine kohoaa. Siitä aiheutuu keskittymisvaikeuksia, muistihäiriöitä, ahdistusta ja vastustuskyvyn heikkenemistä. Kroonistuneessa stressissä pinnallinen hengitys jää päälle josta seuraa hapenpuute.

Pelätessä alamme hengittää pinnallisesti ja nopeasti. Usein tämä tapa hengittää jää pääälle, joka taas aiheuttaa ”taistele ja pakene” -hermoston aktivoitumista. Hermoston tila vahvistaa lisää pelkotilaa ja kehä on valmis.

”Pelko on jännitystä, joka unohti hengittää”  -Fritz Perls

Vaikka ulkoiset olosuhteet esimerkiksi stressin suhteen ei muuttuisi, voidaan hengityksellä vaikuttaa oman sisäisen turvan ja rauhan tilaan. Stressitilassa ajatuksia on valtavasti ja todennäköisesti menetät kontrollin mieleesi. Kun rauhoitat hengityksen, myöskin ajatusten määrä rauhoittuu ja saat enemmän mielen sisäistä tilaa. Eli kun rauhoitamme hengityksemme, rauhoitamme myös mielemme. Terve hengitys vaikuttaa suoraan hermostoa rauhoittavasti, jolloin parasypaattinen ”lepää ja sulattele”- hermosto aktivoituu ja keho alkaa palautua. Palautunut keho toimii optimaalisesti, hakee itse tasapainoa ja pääset kuulemaan sen viisautta. Näin voi syntyä terveen itsehallinnan kokemus, ilman että oma hyvinvointi on vain olosuhteiden armoilla.

Kaksi pääasiallista hengitystapaa ovat siis pinnallinen hengitys rintakehän yläosalla ja syvä palleahengitys. Pallea (lat. diaphragma) kuuluu sisäänhengityslihaksiin ja sillä on kolme tärkeää tehtävää: hengitys, keskivartalon tuki ja sulkijalihas. Se pystyy toimimaan täysin tiedostamattamme (vrt. sydänlihas), mutta pystymme myös vaikuttamaan sen toimintaan tahdonalaisesti (vrt. hauis). Mieleen vaikuttamisen näkökulmasta pallean tärkein tehtävä on aktivoida sen läpi kulkevaa vagus- eli kiertäjähermoa. Vagushermo on parasympaattisen eli palauttavan hermoston suurin ja tärkein hermo. Palleahengityksellä on vagushermon kautta merkittäviä terveysvaikutuksia ja sitä voimme tietoisesti harjoitella.

Vaguksen tehtävänä on rauhoittaa elintoimintoja, tasapainoittaa, rentouttaa, lievittää kipua, palauttaa rasituksesta, laskea verenpainetta ja sykettä. Jos vagushermo ei pääse toimimaan, keho ei palaudu. Oireina voi olla krooninen stressi, hermoston ylivireys, levottomuus, keskittymiskyvyn puute ja mielenterveydellisiä ongelmia. Vagus hermottaa valtavan märän elimiä aivoista suolistoon asti ja vaikuttaa moneen toimintoon aina vastustuskyvystä, ruuansulatukseen.

Hengitystiheyteen vaikuttavat lisäksi esimerkiksi tunteet ja fyysinen aktiivisuus. Pallea reagoi kaikkiin kokemiimme tunnetiloihin ja säilömme tunteitamme tähän ”tunteiden pankkiin”. Henkisessä ja fyysisessä kivussa ja stressissä, jolloin siirrymme usein hengittämään suun kautta, pallea jännittyy ja hengitys muuttuu pinnalliseksi. Myös lonkan koukistajilla on sidekudoksinen yhteys pallealihakseen. Lonkan koukistaja reagoi stressiin, jolloin lihas lyhenee ja kiristyy. Myöskään tällöin pallea ei pääse toimimaan normaalisti. Lonkan koukistajien säännöllinen venyttely auttaa siis myös palleaa toimimaan optimaalisesti. 

Pidennetyllä uloshengityksellä tai palleahengityksellä voidaan tehokkaasti aktivoida parasympaattista hermostoa ja vagushermoa. Hengitys liittyy läheisesti siihen, onko meillä kehossa käynnissä rauhallinen tila vai stressitila. Ja koska hengitystä voi itse hallita, se on nopea tapa rauhoittaa kehoa ja siten myös mieltä. Hengityksen hidastaminen, syventäminen ja keventäminen alentaa stressihormonien tuotantoa sekä parantaa aivojen hapensaantia ja veren virtausta. Kun keho rauhoittuu, myös mieli rauhoittuu. Ja koska keho on aina mieltä vahvempi, kannattaa aloittaa fysiologian rauhoittamisesta. Kun hengitys vapautetaan ja lihakset rentoutuvat, alkavat myös tunteet vapautumaan. Kun hengitys palautetaan ”tehdasasetuksille”, myös hermostoon jääneet traumat voivat päästä purkaantumaan. Tällöin hengitystä hallitsemalla voimme hallita oireilua ilman, että se hallitsee meitä.

Sisäisen turvan tunteella on siis suora yhteys hermoston tilaan. Turvan tunne meissä on hermostollinen ja fysiologinen kokemus. Kun parasympaattinen lepää ja sulattele -hermosto aktivoituu, tunnemme sen turvan kokemuksena. Hengitys syvenee, lihasjännitykset vapautuvat ja tulee rentoutunut olo. Kun olo on rauhallinen ja rentoutunut, tulee meissä tilaa olemisen kokemukselle. Siirrymme selviytymisen tilasta olemisen tilaan. Tällöin kuulemme intuitiotamme, olemme yhteydessä itseemme, tunteisiimme, tarpeisiimme ja näemme enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Tietoisuutemme laajenee kuin ottaisimme läpät silmiltä. Silloin olemme yhteydessä kehoomme, missä asuu rauha. Sanotaankin, että pelko syntyy mielessä, joka on aina menneessä tai tulevassa. Rauha asuu kehossa, joka on aina läsnä tässä hetkessä. Luomme siis pelkoa ympäristöstä tekemillämme tulkinnoilla ja luomme rauhaa kun rauhoitamme hermostomme avulla kehomme ja sitä kautta mielemme. Hengitys tuo meidät takaisin kehoon, joka elää aina ainoastaan läsnäolevana tässä hetkessä, jossa kaikki on hyvin.

Hengitys kulkee aina mukana ja on loistava mielenhallinnan työkalu loppuelämäksi!

Aina kun jokin vaikea tunne tai stressaava tilanne iskee, kokeile ihan ensimmäisenä:

Pitkä uloshengitys aktivoi pallean kautta vagushermoa ja käynnistää palautumisen jopa keskellä kiireistä työpäivää tai stressaavassa tilanteessa. Jatka sen jälkeen rauhallista palleahengitystä kunnes keho ja mieli ovat rauhoittuneet. 

Stressin lievitys hengityksen avulla:

  • Hengityksen hidastaminen vähentää stressihormonien tuotantoa
  • Hengityksen syventäminen ja pallean aktivointi herättää vagushermon ja parasympaattisen hermoston
  • Hidastettu uloshengitys hidastaa sykettä, parantaa päätöksentekokykyä ja lievittää stressiä.
  • Vähennetty hengitys parantaa aivojen hapensaantia ja selkiyttää ajattelua

 

Mikäli haluat tutustua paremmin Hoitavan Hengityksen menetelmään ja alkaa korjaamaan häiriintynyttä hengitystä, seuraa syksyn kurssien ilmoittelua tai kysy yksilövalmennuksia.