Olen viime päivinä pysähtynyt miettimään, mitä elämältäni haluan. Jouduin myöntämään, että en ehkä edes ihan tarkkaan vielä tiedä kaikkea, mitä se konkretian tasolla on, mutta tiedän, miltä niiden asioiden pitää tuntua. Mitä asioita minussa niiden pitää tukea. Aitoa ydintäni. Nyt tiedän mikä minulle on tärkeää. Huomaan uudestaan ja uudestaan voivani hyvin, kun koen henkistä vapautta ja riippumattomuutta. Kun en ole olosuhteiden tai ympäristön orja, vaan otan vastuun omasta onnestani. Haluan sydämestäni sitoutua vain asioihin, jotka tukevat tätä hyvää oloani. Silloin tunnen olevani kuin vapaa leijona savannilla ja olen mitä lempeintä, vetovoimaisinta ja miellyttävintä seuraa. Silloin kun tuo voimani on luisunut käsistäni, tunnen kuin olisin sirkusleijona häkissä ja tunnen heti sen kuristuksen kaulallani. Toistuvasti se on kuristanut niin paljon, että en ole osannut tehdä sille mitään. Se on vienyt voimat ja saanut alistumaan. Mutta tunnistan jo, että silloin lapsuuden alitajuiset pelot ovat napanneet minut menneisyyteen, pois tästä hetkestä. Silloin ainoa tehtäväni on viedä itseni sinne yön pimeyteen vapauttamaan itseni niistä. Mennä aikuisena sisäisen lapseni kanssa käsikädessä käymään siellä, missä kukaan ei ollut läsnä. Silloin otan vastuun itsestäni ja menneisyydestäni, en syytä kivuistani ketään vierelläni. Huomaan myös kuinka ihmisille tapahtuu tätä tipahtamista menneisyyteen jatkuvasti. Se on täysin inhimillistä. Hullulla tavalla tuttua ja turvallista. Yksi sitoo itsensä siimaan ja toinen häkkiin tai kuristavaan talutushihnaan, kunnes tajuaa luovansa todellisuutensa ihan itse. Siinä me rimpuilemme menneisyydessämme kunnes sotkeudumme omiin kahleisiimme. Toimimme toisillemme vain peileinä sille, mitä meissä on.

Kun katson taaksepäin, huomaan tehneeni elämässäni jopa kummallisia ja rohkeita valintoja. Nyt näen, että niissä hetkissä olen kuunnellut tiedostamattani vapauden ja riippumattomuuden tarvettani. Olen alkanut olemaan itseni puolella. En enää niin helposti vain ajaudu asioihin, vaan valitsen ne työt, asiat ja ihmiset elämääni jotka tukevat hyvinvointiani. Tehtäväni on olla jopa itsekäs omasta hyvinvoinnistani. Enkä halua, että se on kiinni siitä, onko joku lähelläni fyysisesti vai ei. Nykyään mielikuvitushäkkini ilmestyy heti, jos tunnistan suhteessa pakottavan tarpeen olla jatkuvasti lähellä. Se tekee itsestäni rakkauden kerjäläisen ja riippuvaisen, eikä siinä ole hyvä hengittää. Oikeat asiat tunnistaa siitä, että on kevyt hengittää. Minun on hyvä olla läsnä, mutta hyvä olla myös erillinen. Sitä on olla henkisesti vapaa ja riippumaton. Mutta älä ymmärrä väärin, se ei se ei tarkoita etten voisi sitoutua. Oikeastaan päinvastoin, tunnen voivani sitoutua asiaan tai ihmiseen, jos se mahdollistaa tämän henkisen vapauden.

En halua ajalehtia enää jonkin mystisen magneetin mukana ansaan, vaan tietoisesti valitsen elämääni ihmisiä, jotka tukevat kasvuani ja joita myös itse voin tukea kukoistamaan omalla polullaan. Sen energian vain täytyy virrata molempiin suuntiin. Sain tänään viestin ystävältäni, joka kertoi kuinka kohtaamisemme on muuttanu hänen elämänsä. Koska koen samoin, tiedän että suhteemme on tasa-arvoinen. Kukaan ei kohota ainoastaan toista, vaan kukoistamme yhdessä enemmän.

Elämäni on tuonut polulleni suuria opettajia, jotka ovat pakottanet menemään läpi sen mieleni synkimmän yön, pahimpien pelkojen luo, jotta todellinen minuuden ydin on alkanut löytymään.  Tämä ei ole tapahtunut kerran tai kaksi, en jaksa enää laskea kuinka monta kertaa elämä on laittanut nöyrtymään. Elämääni on tuotu matkani varrella ihmisiä, jotka ovat tehneet minusta lampaan, uhrin, riippuvaisen. Saanut luulemaan että jään yksin, olen liian outo ja erilainen, jota kukaan ei ymmärrä tai voi rakastaa. Mutta näen myös miksi. He ovat näyttäneet sen, mistä minun täytyy vapautua. Nyt kiitän sydämestäni teitä jokaista.

Kun näiden synkkien pelkojen läpi suostuu kulkemaan, alta alkaa löytymään kaiken ydin. Siellä asuu kaunis, vahva, herkkä, erityinen, vapaa ja riippumaton aikuinen nainen. Nainen joka haluaa nauttia elämästään, ottaa vastuun omasta onnestaan ja tarpeistaan sekä nauttii seurasta, joka tulee sitä kaikkea jakamaan. Kulunut vuosi on taas vahvistanut näitä tunteita, vahvistanut omaa voimaa ja tuonut luovuuden ja sisäisen rauhani esiin. Silloin tiedän, että olen oikeiden asioiden äärellä. Elämä tulee haastamaan tätä kaikkea minussa lähes varmuudella, mutta koko ajan enemmän nämä tunteet virtaavat minussa pitäen pinnalla, vapaana peloista. Ja pelonkin hetkellä osaa olla yhä paremmin se aikuinen omalle sisäiselle lapselleni. Itsekkästi elämällä, omista tarpeistani vastuun itse ottamalla, anna sen saman vapauden myös läheisilleni. Itsensä kantavan ihmisen seurassa on helppo hengittää.

Ulkoiset olosuhteet heijastavat myös sitä mitä sisällämme tapahtuu. Häpeämme, riittämättömyytemme, arvottomuutemme ja alistumisemme eivät ole koskaan totuus meistä. Ne ovat tarina, illuusio, jota meille on kerrottu. Mutta ei niitä elämän kipuja tuoda meille siksi että olisimme huonoja, vaan ne tarjoaa jatkuvasti tilaisuuksia voimaantua, jotta löydämme olemuksemme ytimen.

Mielen voima on valtava. Kun tiedämme miten se toimii ja miten sitä voi käyttää, voi nousta olosuhteiden yläpuolelle. Sitä on henkinen vapaus ja vastuunottaminen omasta elämästä. Lopettaa olemasta olosuhteiden uhri. Suhde itseemme määrittelee kaikken eniten elämäämme ja elämän tapahtumat ovat suorassa suhteessa itseemme. Niin kauan kuin luulemme, että ulkoiset asiat, kuten työ, raha, auto, parisuhde, menestys tekevät meistä onnellisia sitten joskus, olemme olosuhteiden uhreja. Kunhan vain tuo toinen sitä ja tätä…Uhrius on tarina sille, että emme ota vastuuta itsestämme ja kohtele itseämme hyvin jo nyt. Alitajuiset kokemukset arvottomuudesta ja riittämättömyydestä estävät vastaanottamasta hyviä asioita vastaan tässä hetkessä. Kun oivallat, että hyvään elämään ei tarvitse mitään ehtoja, silloin olet henkisesti vapaa. Kukaan ulkopuolinen voima ei ole taivaassa säätelemässä mitä hyvää tai kipeää kenenkin niskaan annetaan. Ne ihan kaikki energiat ovat sinun itsesi luomia. Se mitä itsellesi suot, sitä myös vastaanotat. Elämä ei halua satuttaa sinua vaan tuoda oivalluksen, että arvosi on kaikesta riippumaton.

Tunnen olevani henkisesti vapaa ja riippumaton, kun en tarvitse mitään tiettyjä olosuhteita onnellisuuden ja hyvinvoinnin kokemiseen. Kun en toimi puutteen ja tarvitsemisen tilasta, kaikki ehdot ympäristöäni kohtaan katoaa. Otan vastuun vain itsestäni. Silloin päästän irti siitä, miten asioiden pitäisi mennä, ja palikat usein loksahtaakin paikalleen paremmin kuin olisin ikinä voinut odottaa. Kun näen itseni jo kokonaisena, voin vastaanottaa elämääni kaikkea hyvää.

Kyse on siitä, että tiedostamattomat mielen toiminnot täytyy vain tehdä tietoiseksi. Tuntuu, että siitä kertominen on minun tehtäväni tässä elämässä.

 

Istun lepakkotuolissani parvekkeella. Kuuntelen hiljaa kun sade ropisee parvekkeen laseihin. Kiitän kaikkia suuria opettajiani. Elämällä tulee nöyräksi. Sydän puhuu.

 

P.S. Tämä on mahdollisesti tulevan kirjani viimeinen luku. Nyt sillä on alku ja loppu. Elämä saa kirjoittaa kauttani loput. Aamen.