Kukin on koronan luomissa olosuhteissa täysin omassa tilanteessaan ja reagoi eri tavoin. Ajankohta nostaa paljon pelkoa, epätoivoa, pettymystä, turhautumista ja epävarmuutta ylipäänsä. Mutta elämää ei voi hallita ja epävarmuuksien ja isojen valintojen äärellä voi voida myös hyvin.

Sisäisen turvan rakentaminen on ollut itselle pitkä mutta antoisa matka. Sisäisestä turvasta lähtee kyky kannatella itseään, tehdä valintoja ja oikeestaan kun puhutaan rohkeudesta ja luottamuksesta, kyse onkin sisäisestä turvasta.

Pelko on ajankohtainen aihe, joka on kiinnostanut tunteena itseäni jo pitkään. Nyt sitä tarjotaan joka tuutista ja sillä on helppo hallita. Jokaisella tunteella on kuitenkin tärkeä tehtävä, sillä tunteet kertovat tarpeistamme. Pelon tehtävä on kertoa turvan tarpeesta. Tunne itsessään ei ole ongelma vaan se, täyttyvätkö tarpeemme. Kun tarve täyttyy, tunne väistyy ja jatkaa matkaa. Vaikeiden tunteiden kanssa vaadimme itseämme usein luottamaan ja etsimme sitä luonnollisesti itsemme ulkopuolelta. Luottamuksen löytäminen ilman sisäisen turvan kokemusta on kuitenkin todella vaikeaa. Luottamuksen tunne on harvoin täysin pysyvä tila ja on normaalia että joskus se romahtaa. Mutta sitä voi tietoisesti harjoitella. Aina kun huomaat että luottamus heikkenee ja pelko ottaa vallan, kertoo se vain turvan tunteen vahvistamisen tarpeesta ja siitä voit ottaa myös itse vastuun. 

Sisäisen turvan tunteella on suora yhteys hermoston tilaan. Pelko on oikeastaan stressitila, jossa sympaattinen taistele ja pakene -hermosto on aktivoitunut. Se vapauttaa kehoomme stressihormoneja kuten kortisolia ja adrenaliinia, jotka taas laskevat vastustuskykyä. Jatkuva stressitila heikentää immuunipuolustusta ja saa kehon altistumaan herkemmin infektioille. Tämän takia oman kehon kuuntelu juuri nyt onkin erityisen tärkeää. Maailman laajuinen hätätila on kohottanut pelon kautta ihmisten stressitasoja globaalisti ja siksi oman olon tarkastelusta on varmasti hyötyä. Koska tilanne tulee kestämään pidempään, hermoston palautumisesta on hyvä huolehtia, jota tila ei kroonistu.

Kun ympäristömme heijastelee ennakoimattomuutta ja jatkuvaa muutosta, tilanne vaatii ihan erilaisia henkisiä voimavaroja. Näin sisäisen turvan vahvistaminen onkin avainasemassa. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että koronavirus itsessään ei nosta stressitasoja. Sen tekevät ajatuksemme, uskomuksemme ja tulkintamme tilanteesta. Ja kun oivallamme että näihin voimme vaikuttaa, voi jo se lisätä turvan ja terveen hallinnan tunnetta. Jos kuitenkin jätämme hienovaraiset stressistä kertovat viestit huomiotta, voi vaikutukset olla pitkäaikaisia; fyysisiä oireita ja monenlaisia sairauksia. ”Pitkittyneen stressin aiheuttama tautikirjo on valtava”, sanoo Turun yliopiston immunologian professori Sirpa Jalkanen.

Jos tämä tilanne onkin suuri mahdollisuus tunnistaa, kohdata ja käsitellä omat tunteet nyt. Jos emme sitä tee, tulee pitkittyneen stressin vaikutukset olemaan terveydellemme moninaiset.

 

Kuinka saan keholle viestin että nyt olen turvassa?

Hermostomme siis määrittelee miltä meistä tuntuu. Siksi myös sisäisen turvan kokemuksen syntymisessä hermostolla on suuri rooli. Monet mielen ongelmat voidaankin ratkaista hermoston tasolla ja onneksi sen tasapainottamiseen on paljon apua saatavilla.

Sisäinen turva syntyy hermostossa. Koska koemme tunteet kehossamme, voimme luoda myös turvan tunteen kehomme kautta. Turva ei tule siis siitä, onko meillä parisuhde, rahaa tilillä tai työpaikka, vaan sisäisestä kokemuksesta. Siksi hermostoa säätelemällä ja rauhoittamalla voimme vahvistaa myös sisäisen turvan kokemusta. Kun parasympaattinen lepää ja sulattele  -hermosto aktivoituu, tunnemme sen turvan tunteena. Hengitys syvenee, lihasjännitykset vapautuvat ja tulee rentoutunut olo. Myöskään aivojen ei silloin tarvitse olla hälytystilassa, mieli rauhoittuu ja koemme helpommin luottamusta. Kun olo on rauhallinen ja rentoutunut, tulee meissä tilaa olemisen kokemukselle. Siirrymme selviytymisen tilasta olemisen tilaan. Tällöin kuulemme intuitiotamme, olemme yhteydessä itseemme, tunteisiimme, tarpeisiimme ja näemme enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Tietoisuutemme laajenee kuin ottaisimme läpät silmiltä. Silloin olemme yhteydessä kehoomme, missä asuu rauha. Sanoisinkin, että pelko syntyy mielessä ja rauha kehossa. Luomme siis pelkoa ympäristöstä tekemillämme tulkinnoilla ja luomme rauhaa kun rauhoitamme hermostomme avulla kehomme. Koska keho on mieltä vahvempi, kehon rauhoittuessa myös mieli rauhoittuu.

”Kun minulla on sisäinen rauha, minulla on kaikki vaikkei minulla olisi mitään. Kun minulta puuttuu sisäinen rauha, minulla ei ole mitään vaikka minulla olisi kaikki.” -Tommy Hellsten

Parasympaattista hermostoa kannataa aktivoida päivittäin muutenkin kuin poikkeustilassa. Se lisää hyvinvointia, tyytyväisyyttä ja hyvää oloa itsensä kanssa.

Turvattomuuden tunnetta on saattanut kokea koko ikänsä ja se on neurologinen ja fysiologinen reaktio. Kannammekin traumojamme hermostossamme. Se mitä hermostossa ja ajattelussa tapahtuu, on yhteydessä toisiinsa. Ihmisen erottaakin eläimestä se, että pystymme luomaan stressin pelkän ajattelun avulla. Mutta kun tietoisesti alamme harjoittelemaan parasympaattisen hermoston aktivoimista, alkaa sisäinen turva vahvistua. Aivojen plastisuuden ansioista hermostossa voi tapahtua muutoksia koko elämämme ajan. Myös traumat voivat vapautua kun hermosto saadaan tasapainoon.

Rajumpi liikunta voi olla ennemminkin hermostoa aktivoivaa. Joissakin tapauksissa se voi jopa aktivoida traumoja ja sitä kannatta vähentää. Kova liikunta tai muu jatkuva puuhastelu voivat olla myös keinoja välttää pysähtymistä itsensä äärelle, kuuntelemaan omia tunteita ja tarpeita. Se on inhimillistä, jos sille ei ole koskaan ollut turvallista tilaa. Mutta tätä turvallista tilaa voi alkaa luoda myös sisäisen turvan kautta.

Voit tehdä itsellesi listan asioista jotka hoivaa, rentouttaa ja rauhoittaa eli aktivoi parasympaattista hermostoa. Minulle niitä ovat esim. sauna, kävely, hengitys- ja mielikuvaharjoitukset, rentoutuminen, ystävän kanssa jakaminen, kosketus, läheisyys, meditointi, jooga, venyttely, hieronta, pötköttely ja lukeminen. Voit tutkia korreloiko tälläisten asioiden tekeminen olotilasi kanssa arjessasi. Kun huomaat olevasi kierroksilla, voit miettiä miten saisit parasympaattisen hermoston avulla yhteyden takaisin itseesi. Olemisen tilassa olemme luovia ja näemme helpommin ratkaisuja haastavassakin tilanteessa.

Hengitys on helpoin ja nopein tapa rauhoittaa hermostoamme ja kulkee aina mukanamme. Kun tiedämme, että hengitys seuraa tunteitamme, voimme myös hengitystä säätelemällä vaikuttaa tunnetilaamme. Etenkin pidennetty rauhallinen uloshengitys aktivoi tehokkaasti parasympaattista hermostoa.

Mikä on sulle paras tapa rauhoittaa itseäsi parasympaattisen hermoston avulla?